Kävin kattomassa Mona Mörtlundin filmin Mie halvan kotia. Mona oon kirjottanu maanuksen jag Ulla Lyttkens ohjanu/regisseranu. Filmissä, joka oon noin 30min pitkä, näyttelee esim Lo Kauppi, Lilly Ylipää, Regina Veräjä ja Cecilia Nilsson. Statistija Kangoksesta ja Pajalasta oon kans matkassa. Mie näin filmin Luulajassa, Kronan aluheela, ja sali oli aivan täynnä! Lämmitti sy’äntä ko filimssä puhutthiin meänkieltä ja biosalissa kans.
Filmi kertoo yhestä vanhemasta vaimosta, Linneasta, joka assuu vanhuuskoissa Stockholmissa. Linnea ei sano mitthään muuta ko ”Mie halvan kotia” ja kukkhaan personalista ei käsitä (eikä välitä otta selvile) mitä Linnea meinaa. Yhtenä päivänä alkaa vähä nuorempi vaimo töihin vanhuskoissa ja se otta selvile mitä Linnea halvaa. Ne saavat fiinin kontaktin.
Filmi oon monela lailla koskettava ja herättää hunteerinkia omasta tulevaisu’uesta ja tämän päivän vanhuushoiosta. Ja tietenki oikeutta käyttä ommaa kieltä! Varmasti filmi soppi hyvin esim niille jokka lukkee hoitoalale - ja kaikile muile kans. Filmin ensimmäinen osa oon minusta parempi ko loppupuoli – se mennee vähä niinku hopusti. Yhtäkkiä filmi oon loppu. Minusta olis voinu kehittää/utvecklata tätä ossaa enempi. Yksi filmin fiinimästä kuvista oon ko Linnea menne pikku laiturille ja kastaa kasvot väylän veelä. Se sceeni koske sy’änjuurta myöten.
Mie halvan kotia oon saanu palkinnon Murmanskin filmifestivaalissa. Jos sie vielä et ole nähny Monan filmiä niin passaa pääle Meänfestivaalissa Erkheikissä juhannuksena. www.meänfestivaali.com. Sielä näyttethään kans Höstmannen, Ärnsti ja Kaisa ja Harax.
