Mie olen viettäny pääsiäisen Tornionlaaksossa ja ilma oli mitä fiinin. Olen lukenu avisissa että viimeksi ko pääsiäinen oli näin myöhäin oli 50 vuotta sitten. Ei kummakhaan että tuntu lämpimältä. Kukat alko jo pilkistämhään kukkapenkistä ja raparperit näytti kans päänsä. Kyllähän ilmasta oon aina puhuttu mutta nyt siitä puhutthiin koko ajan! ”Taitaa olla meilä kesän lämpimät tässä”, ”Ko koivut vain ei puhkea vielä! Net kyllä paleltuu ja muutuvat ruskeaksi”, ”Ei talvi lähe taaksheen kattomatta” ja ”Nyt kyllä tullee kylmä kesä”. Se oon kumma että me emmä voi olla vain ilosia ko ilma oon fiini. Piiain se oon se laestaatiolaisuus mikä vaikuttaa meihin?
Nyt oon kans jäänlähön aika ja se oon aina ollut tärkeä tapphaus väylän varrela.Sitä ei mene selittää, sen häätyy itte kokea. Jäät tummenee ja irtoaa rannoilta, vesi nousee. "Tullekhaan tänä vuona paha tulva?" Met ajoima parkkipaikkhaan, nousima ulos piilistä ja kuuntelima jos kohta oon aika. Jäät äntää omala laila ja luonto näyttää voimansa. Tullee Keksin tulva miehleen – tulva mikä mursi ja rikko kaikki mennesshään 1677. Lukekaa Keksin laulu meänkieliä ja/tai ruottiksi. Sen voitta lainata pipluteekista tai hakekaa laulu internetistä. Ennen tornionlaaksolaiset sai oppia kaikki värssyt ulkoa…
Mie aatelen että laestatiolaisuuela ja jäänlähöllä oon paljon yhteistä: dramaatista, valkosta ja mustaa, kaunista ja samala vähä uhkavaa, yksinkertaista ja samala monimutkaista.
No, tässä ensimmäinen Keksin värssyistä:
Jo nytt Herra kesää tekee
Luoja suuri suveaapi.
Maria maata paljastaapi.
Tulvan tuopi tunturista,
Veden vaaroist´valottaapi
Tornionjokehen johdattaapi.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar